Lapsettomuus ei riitä ratkaisemaan ympäristöongelmia

Sanotaan, että lapsien hankinta on pahin ilmastosynti. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin mustavalkoinen. Lisääntymisen saastuttavuus riippuu ihan suoraan siitä, mitä lapsi elämänsä aikana tekee. Ei se pelkkä ihmisen olemassaolo niin paljon saastuta. Lisäksi tarvitsemme ihmisiä, jotka ratkaisevat ympäristöongelmia. Jos ihmiset vain katoaisivat maapallolta, ei meidän aiheuttamat ongelmat kuitenkaan katoaisi. Jättäisimme silti luontoon valtavan määrän muovia, mikromuovia, kemikaaleja, joista osa on vaarallisia, ydinjätettä, aseita, ongelmajätettä, sekä paljon muuta.

Toki väestöräjähdyksen hillitseminen on hyvä asia ja tärkeä osa sitä, ettei koko luontoa tärvellä, mutta se ei riitä. Jos vain kokoajan ostamme uutta, talouden ja tavaran määrän on kasvettava, sehän tarkoittaa, että yhden ihmisen kulutuksen on kasvettava. Siispä se, miten paljon yksi ihminen luonnonvaroja käyttää, kasvaa. Pian yksi ihminen kuluttaakin luonnonvaroja jo yhden, kahden tai jopa kolmen ihmisen verran ja sama ongelma tulee vastaan uudestaan. Luonnonvarat eivät riitä. Lopulta vähän kärjistäen yksikin ihminen on liikaa.

Olen varma, että ne riittäisivät tällekin väestömäärälle, jos niin tahdottaisiin. Jos jokainen olisi valmis luopumaan omistaan ja kaikesta turhasta luovuttaisiin. Pistettäisiin tärkeysjärjestys uusiksi. Materialismi ja raha olisivatkin turhia asioita. Puhdas vesi, luonto, ympäristö, ilma ja ruoka niitä tärkeitä.

 

Luin jutun, jossa muutamat naiset kertoivat, etteivät halunneet lasta ympäristösyiden takia. Yksi jutussa ollut kertoi haluavansa matkustella niin paljon kuin mahdollista, jotta näkisi maailmaa ennen kuin se tuhoutuisi. Hän ei tuntenut huonoa omaatuntoa lentämisestä, sillä hän ei kuormittanut luontoa hankkimalla lapsia. Hieman ironista kyllä, mutta tässä tapauksessa lapsen hankkiminen olisi ehkä jopa ekoteko, vauvan kanssa kun ei pystyisi lentelemään maailmaa ympäriinsä. Sen aiheuttamat päästöt kun ovat melkoiset.

Ei siinä kuitenkaan ole mitään pahaa, ettei lapsia halua. Ja kyllä minustakin matkustelu on mukavaa, en ole sitäkään tuomitsemassa täysin. Tuo juttu vaan aiheutti mielessäni aika ison ristiriidan. He puhuivat myös, etteivät halua tuoda lisää kuluttajia maailmaan. En minäkään tahdo. En tahtoisi olla kuluttaja edes itse. Eikä ole pakkokaan olla! Maailmassa on kyllä jo ihan tarpeeksi tavaraa meille kaikille, uutta ei ole aina edes tarvis ostaa. Ei edes sille naperolle. Heitäkään ei tarvitse opettaa kuluttajiksi, vaikka sosiaalinen paine on varmasti melkoinen…

Jokainen voi loppujen lopuksi vaikuttaa vain omaan kulutukseensa, JOS haluaa.  Tässä muutamia vinkkejä, miten 🙂

Puhelin: puhelinta voisi muutaman vuoden sijasta käyttää vuosikymmeniä. Älypuhelimia tosin ei ole tarkoituksella tehty kestämään, joten olisi ehkä jo korkea aika kaivaa se vanha nokian puhelin sieltä laatikosta homehtumasta? 😀 Puhelimet ovat ongelma jätettä, jota länsimaat kuskaavat kehitysmaihin.

Vessapaperi: Itsensä voi pestä puhtaaksi käsisuihkulla, jos sellainen on, ja pyyhkiä sitten liinoihin, jotka pesee. Vedenkulutus on kuitenkin tässä vähäisempi, kuin paperin tekoon kuluva. Liinat ja suhteellisen puhtaat vaatteet voi pestä pesupähkinöillä, jolloin kemiallistakaan kuormitusta luonnolle ei tule 🙂

Vaatteet, lelut, huonekalut: kierätys kunniaan! Kirpparit tai tuttavilta käytettyinä. Vaatteissa kannattaa suosia luonnonmateriaaleista tehtyjä, sillä keinokuiduista irtoaa pesussa mikromuovia vesistöön ja luontoon ja lopulta myös mustikoihin 🙁

Sähkö ja vesi: sähkön voi vaihtaa esimerkiksi tuulivoimalla tuotettuun ja sitä käyttää säästellen. Sähkösauna on isoimmista sähkösyöpöistä, joten voi siirtyä käyttämään vaikka yleisiä saunoja, kuten uimahallien. Suihkussa pari minuuttia riittää, eikä se ole ihan joka päivä välttämätön. Kainaloita ja alapäätänsä voi hulautella muutenkin 😀

Hammasharja: hammasharja suositellaan vaihdettavaksi muutaman kuukauden välein. Käytän tosin itse hammasharjaa huomattavasti pidempään… Ne on monesti valmistettu huonosti kierrätettävästä kovasta muovista, jossa on sekoitettu monia eri muovilaatuja, joita on hankala enää toisistaan erottaa. Netistä saa kuitenkin puisen vaihtoehdon, jossa harja osa on edelleen muovia (nylonia), mutta varsi bambua.

Kosmetiikka: voi valmistaa itse, googlettamalla löytyy hyviä ohjeita niin huulirasvan, kuin huulipunankin tekoon. Maissitärkkelystä voi kuulemma käyttää puuterina, itse en ole kyllä kokeillut, kun en jaksa tälläytyä muutenkaan xP

Kestomuovipussit! Sellaisen voi joko ostaa tai vaikka virkata, jos siihen kiinnittää pahvisen läpyskän, johon saa kiinnitettyä vaa’an antaman hintalapun.

Ei nyt kaikkea voi tietenkään muuttaa kerralla, eikä tarvitse muuttaa mitään, jos ei halua. Tuli tosiaan ”muutamia” taisin vähän innostua 😀 Kirjoituksissa saattaa toistua joskus jotkut asiat, mutta ei kai se haittaa. Loppua kohden myös sekavoituu, ainakin nyt on pää täynnä sellaista höttöä, että parempi lopettaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *