Pelkään vedeneläjiä jopa hysteriaksi asti. Vedessä on niin sanotusti ”vieraalla maalla”. Olo on avuton ja liikkuminen siellä hidasta. Entä jos rapu nappaa varpaasta, hauki tai joku muu kala puraisee jalasta, tai käärme ui vastaan? Kaikkein eniten pelkään krokotiilejä. Tiedän ettei siinä ole järkeä näillä leveyspiireillä, mutta mietin joka kerta, että entä jos pahin pelkoni toteutuu ja tuolta sittenkin nousee krokotiili. Tykkään uimisesta, mutta en pysty nauttimaan siitä pelkojeni takia. Jos haluan nauttia ulkona uimisesta, on rannan oltava täynnä ihmisiä, veden kirkasta, pohjan hiekkaa (ei mutaa!), eikä se saa olla täynnä vesikasveja.
Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, joilla on hysteriaksi asti meneviä pelkoja tiettyjä eläimiä kohtaan. Kuka pelkää karhua, kuka hirveä, kuka ampiasta, kuka lintuja, kuka hämähäkkiä, kuka käärmeitä. On silti väärin metsästää nämä eläimet sukupuuttoon vain sen takia, että pelkäämme niitä. Ihminen ei kokonsa tai fyysisten ominaisuuksiensa puolesta kuulu ravintoketjun huipulle. Ihminen on noussut omiin sfääreihinsä käyttämiensä apuvälineiden, kuten tulen ja aseiden, avulla. Olemme pystyneet aika pitkälti suojautumaan luontaisilta vihollisilta. Astuessamme niiden elinympäristöön ilman näitä apuvälineita, tajuamme vasta, kuka on peto ja kuka saalis.
Meilläpäin näitä luontaisia vihollisia ei kuitenkaan hirveästi ole. Siksi täältä onkin vähän absurdia huudella tiikerien ym. petojen suojelusta ihmisille, jotka elävät niiden elinalueilla. Ymmärrän hyvin heidän pelkonsa, vaikka en haluaisikaan yhdenkään eläinlajin kuolevan sukupuuttoon ihmisen takia. Ei niin yksiselitteistä tämäkään.
Suomessa vihatuin peto taitaa olla susi. Viimeksi suden tiedetään tappaneen tai vahingoittaneen ihmistä vuonna 1882. Nykyisin itseasiassa suden vähentyminen aiheuttaa ihmisten kuolemia, sillä luontaisten petojen huvetessa hirvikanta kasvaa ja hirvikolarit yleistyvät. Olisin toki itsekin peloissani niin suteen kuin hirveenkin törmätessä.
Pelkään myös hevosia, vaikka harrastinkin jokunen vuosi sitten ratsastusta. Lähinnä pelkäsin hevosen voimaa, sitä että se liiskaa tai potkaisee. Eivät hevoset onneksi yleensä kovin aggressiivisia ole, mutta en tiedä tajuavatko ne omaa voimaansa ihmiseen verrattuna. Ainakin kerran, kun yritin saada yhteen polleen vähän liikettä se vaan jumitti paikallaan ja näytti kuulemma ihan siltä kuin olisi tuuminut, että mitä se itikka siellä inisee.