Hikinen tarina

Niin taisin aijemmassa kirjoituksessa vähän sivuuttaakin sitä, etten nykyisin käytä deodoranttia. Se on vaatinut kyllä aika paljon rohkeutta. No varmaan suurin osa muistakin ihmisistä pelkää haisevansa hielle. Itseäni hienhaju ei haittaa tippaakaan- ellei se lähde omasta kainalosta. Tietysti syynä on se, että mitäköhän muut nyt ajattelevat, kun eihän ihminen saisi haista hielle!

Tästä syystä aloitin antiperspiranttien käytön yläasteella murrosiässä. Aluksi oli vain se 24 tunnin suojan antava hajusteeton ja ”hellävaraiseksi” tituleerattu. Hinkkasin (rullasin) sitä palleroa joka aamu kainaloihin ihan antaamuksella, paksut plöjäytykset moneen kertaan kaikilla ruumiin ja sielun voimilla, ettei se varmasti pettäisi.

Lukiossa hikoilu sitten paheni (tai sitten tulin asiasta vain entistäkin tietoisemmaksi) ja otin järeämmät aseet käyttöön. Dödö, jonka luvattiin antavan 48 tunnin suojan, kuulosti hyvälle. Aloin myös pesemään kainaloita välituntisin, jos epäilin suojauksen kuitenkin pettäneen. Varsinkin stressaaminen ja jännittäminen, sekä ihmisten lähellä oleminen sai (ja saa yhä) hikirauhaset virtaamaan holtittomasti. Yo-kirjoituksissa satuin oikeasti kuuman paterin viereen ja hiki tuli t-paidan lisäksi läpi myös hupparista. Silloin ajattelin, että nyt riittää. Minähän en enää jaksa hikoilla. Tarvittiin yhä vain kovempia keinoja. Niimpä 72 tunnin suojan lupaava dötski otettiin käyttöön. Se on ensimmäinen, joka todella toimi useamman tunnin.

Äiti ja isäpuoli tosin totesivat, ettei kuulosta kovin terveelliselle. Olin kyllä aikaisemminkin jo vähän mietiskellyt, ettei tämä touhu ehkä keholle hyväksi ole, mutta women must do what women must do… He kertoivat käyttävänsä vain desinfiointi ainetta, sillä se puhdistaa ihoa. Sain myös vinkin kainalokarvojen sheivaamisen tärkeydestä. Hien haju kuulemma pinttyy erityisesti niihin. Puskat sai siis mennä.

Jossain oli juttua, että korvavaikustakin voi päätellä, miten pahalle oma hiki haisee. Vaalea ja mureneva vaikku viittaa siihen, ettei hajua ole tai ettei se ainakaan ole voimakas, kun taas tumma ja tahmea (se nautinnollisempi koostumus kaivella korvasta ulos :D) kertoo juuri päinvastaista.

Kerran yksi kaveri alkoi räppiharkoissa vaan yht’äkkiä räpätä mulle, että ”älä tuu lähelle, haiset pahalle”. Luulin, että hän räppää minusta, mutta se kertoikin yhdestä toisesta, joka kärsi samasta ongelmasta. Voihan se olla voimakas ja johtua huonosta hygieniastakin joillakin, mutta tuntui silti vähän kummalliselta, että siihen kiinnitettiin niin paljon huomiota. Siis muutkin kuin tämä yksi kaverini puhuivat siitä. Vaikka yritin niin kovasti peittää oman hien hajua, niin silti tuntui todella pikkumaiselle nostaa jostain sellaisesta asiasta ”haloo”.

Ehkä se sittenkin on sosiaalinen juttu, millä dötski firmatkin pysyy hirmu rahoissa. Saa haista voimakkaille kemikaaleille, mutta ei luonnolliselle. Saatan itsekin mennä kauemmaksi, jos joku tulee lähelle, jos olen epävarma pitääkö se 10 cm paksu kerros 700 tunnin deutskia nyt varmasti. Ennen vanhaan ei edes käyty suihkussa, ilmakylvyt riitti hyvin 😉 Jos keksittäisiinkin aikakone, se voisi olla nykyihmiselle aikamoinen shokki…

Sekin riippuu tosi paljon ihmisestä, kuinka voimakkaana kenenkin hienkin haistaa. Yksi ei huomaa mitään, toista ei haittaa, mutta kolmas ei pysty olemaan samassa tilassa. Luin joskus sellaisen jutun, jossa kerrottiin, että ominaishajut ohjaavat pariutumista. Ihmiset pitävät sellaisten ihmisten ominaishajusta, joilla on mahdollisimman erilainen perimä. Tämä estää sisäsiittoisuutta. Toisaalta esimerkiksi e-pillerit sai naiset käyttäytymään juuri päinvastoin eli he alkoivatkin suosia perimältään samanlaisia miehiä. Tämä tottakai vain yleistys 🙂 Mönkään meni noin niikun evoluution puolesta. Jos kiinnostaa, niin lisää tämän linkin takana: http://nuortenluonto.fi/juuri-oikeenlaista-kemiaa/
Kaiken järjen mukaan omaa ominaishajuaan ja hienhajuaan inhoaa eniten siis keskenään sukua olevat perheenjäsenet??

Raskausaikana aloin anyways vähentämään tätä jokapäiväisen raikasteen käyttöä noin pariin kertaan viikossa. Muina päivinä vain pesin kainaloita tiheämmin ja sipaisin desinfiointi ainetta. Viikonloput oltiin luomu meiningillä. Jostain raskauden puolivälistä lähtien siirryin pelkkään desinfiointi aineeseen. Synnytyksen jälkeen en ole käyttänyt sitäkään montaa kertaa, nyt kokeilussa on kookosöljy. Kookosöljyn kanssa kainalot pitäisi pestä pelkällä vedellä. En kuitenkaan ole pystynyt luopumaan saippua pesusta.. Vaikka hikoilen tosi voimakkaasti, on kookosöljy oikeasti auttanut, tosin vasta silloin, kun olen laittanut sitä useamman kerran. Nyt kun olen suurimman osan päivistä vain kotona, ei oikein tunnu tarvetta sillekään.

Nollasankari